27 päivää meni ostamatta ainoatakaan uutta tavaraa.  Mutta tänään se sitten tapahtui. Pahaa aavistamatta piipahdin kävelylenkkini lomassa kaupasta hakemassa jäätelöä ja keskelle käytävää oli jätetty alekori täynnä aluslakanoita. Nappasin sentään vain yhden aluslakanan, vaikka vanha hamsteri heräsi minussa ja olin jo ottamassa niitä kaksin kappalein. Lakana sylissäni aloin katselemaan enemmän ympärilleni ja joka paikassa oli lätkittynä houkuttelevia punaisia alelappuja ja jäin hypistelemään niin uusia pyyhkeitä, kuin mukia tai sisustustyynyjä ja tunsin sitä sellaista tuttua pientä shoppailuinnostusta vatsanpohjassani. Onneksi tunsin myös, että kädessäni ollut jäätelopuikko alkoi sulamaan ja piti suunnistaa kassoille.

Kaduttaako lakanan ostaminen? Suoraan sanottuna ei, en ole edes pettynyt että mokasin tämän tavarattoman kesäkuuni näin loppumetreillä. Luulen, että olisin ollut pettyneempi itseeni jos olisin tuonut kotiin uuden mukin, huulipunan tai kesämekon.

Sain myös hyvän opetuksen siitä, miten kutkuttavalta se sellainen impulssiivinen shoppailufiilis tuntuu ja, että sitä vastaan vaan pitää taistella tietäen, että se ilo uudesta tavarasta ei kanna pitkälle.