Olen koko alkuvuoden tuntenut enemmän tai vähemmän ahdistusta kaikesta ajasta mitä olen käyttänyt sosiaalisen median selailuun ja itselläni se isoin ongelma on Instagram. Vuosi vuodelta mainokset ovat lisääntyneet ja aiemmin sopivan kotikutoisilta tuntuneet ammattimaisemmat somettajat, eli vaikuttajat tarjoavat nykyään lähinnä kaupallista yhteistyötä toisenpa perään. Eli suomeksi sanonutta katson mukisematta päivittäin tunteja mainoksia, kun tv:tä katsoessa suorotoistapalveluihin tottuneena yksikin muutaman minuutin tauko sarjan keskellä aiheutta ärsytystä, että tähänkö tämä aika nyt hukkautuu!

Yritin aluksi sitä kikkaa, että poistin kännykkäni alkunäytöstä kaikki pikakuvakkeet ja päätin vain ponnekkaasti, että nyt loppui turhan kuvatulvan seuraaminen. Aluksi tämä toimikin ja ruutuaika väheni puolella.  Tunsin jo siinä ajassa miten keskittymiskykyni hieman parani. Valitettavasti tätä kuherrusaikaa ei kestänyt edes kuukautta ja niin vain opin taas vaistonvaraisesti avaamaan Instagramin tylsyyksissäni, vaikka se nyt olikin pienen mutkan takana.

Koen että Instagramista on toki minulle iloakin. Kauniita kuvia, inspiraatiota, viihdykettä näiltä kritisoimiltani ylikaupallistuneilta vaikuttajilta, yhteisöllisyyden tunnetta ainakin illuusion tasolla ja näin ollen en haluaisi siitä luopua kokonaan. Mutta todistetusti somen liiallisella seuraamisella on myös haittapuolensa ja vaikka niitä ei kokisikaan, niin miten mielekästä on käyttää vuorokaudesta vaikka 3 tuntia mainosten selailuun.  Kuukausitasolla tämä tekee liki 4 päivää ja vuodessa puolitoista kuukautta! Käytän vuosittain puolitoista kuukautta tähän ja ihmettelen että mihin aikani kuluu, miksi ärtymykseni kännykän selailuun kasvaa, miksi keskittymiskykyni huononee, saan pikaisia impulseja milloin ostaa mielenkiintoiselta kuulostavan kirjan tai uuden shampoon ja soimaan itseäni kun taas sorruin pieneen shoppailuun, puhumattakaan siitä alemmuuden tunteesta mikä tulee, kun katselet muiden aktiivista ja tottakai täydellistä elämää. Tiedän, kaikki mitä netissä on, ei ole totta.

Kokonaan en siis halua Instagramista luopua, mutta nyt kesän ajaksi poistin sen kokonaan ja haluan tunnustella mitä se itsessäni aiheuttaa. Syksyn tullen toivon, että voisin ottaa sen taas osaksi elämääni, vaikkapa niin että sallin sen käytön itselleni viikonloppuisin.