Blogin aloittaminen saati jonkinlaisen esittelytekstin luominen tuntuu yhtä hankalalta, kuin aikoinaan kirjoittaessani esikoisromaaniani. Aihe ja tarinan kulku oli mielessäni, mutta en tiennyt miten aloittaa eepostani ja niinpä jäi kustannussopimukset ja taatusti varmat Finlandiat saamatta ja elämä vei vähemmän taiteelliselle alalle.  Aloittaminen on ylipäätänsä asia minkä olen kokenut aina hirmu hankalaksi. Näin ollen vuosien varrella on monta asiaa jäänyt kokeilematta ja kokematta. Enemmän otsikko toimiikin vertauskuvana menneille vuosille, kuin sille pöytälaatikkoon jääneelle ja sittemmin silppuriin menneelle paperinipulleni.

Tänä keväänä minulla on ollut aikaa miettiä paljon asioita ja opetella taas innostumaan. Innostumaan lukemisesta, innostumaan säästämisestä, innostumaan sjioittamisesta, innostumaan mielen asioista, innostumaan historiasta, innostumaan luonnosta, innostumaan pitämään parempaa huolta itsestäni, listaa voisi jatkaa tiedättekö toistakymmentä riviä, kun et ole ollut oikeastaan innostunut mistään viime vuosina. Haluan olla kuuntelematta sitä negatiivista kaikua korvissani joka sanoo, että turhaan yrität mitään. Vaikka niinkin vähäpätöiseltä kuulostavaa asiaa, kuin blogin aloittamista itsellesi.

Ehkä tämä blogi kertoo siitä, kun uskallan yrittää, aloittaa, ja mainitsinko jo innostua. Hetkittäin.