Tässä kuussa tuloja oli itselleni erittäin ruhtinaalliset 3004,61 euroa, kiitos lomarahojen ja sainpa mukavasti kerättyä ekstraa kirpputorillamyynnilläkin jonka olen myös huomioinut kokonaispotissa. Menoja kertyi yhteensä 1423,77 euroa jos ei oteta sijoittamiseen mennyttä summaa laskuihin mukaan. 

Ruoka ja Päivittäistavarat loistaa taas isoilla kuluillaan. Tässä kuussa summaa kerrytti entisestään juhannuksen vietto ystäväni luona. Ottaisikohan ensi kuun tavoitteeksi, että tämä summa olisi heinäkuun kuukausikatsauksessa enintään 300 euroa?

Sijoittamiseen laitoin yhteensä 369,48 euroa. 250 euroa rahastoihin ja loput satunnaisia osakeosteluja.

Ulkonasyömisen kulut ovat jälleen isot, sillä tarjosin ystävälleni ravintolaillallisen syntymäpäivälahjaksi. Meille on muodostunut traditioksi viedä toisemme ulos syömään syntymäpäivänä. Tavallaan hänen osuutensa 165,50 eurosta voisi lohkaista Lahja-kohtaankin, mutta pidetään tuo nyt ravintolakulujen alla. Loput 50,49 euroa menivät pariin kahvilakäyntiin ja take away-smoothieen. Huomionarvoista: 0 euroa Wolt-tilauksiin. (Toim. huom. tätä kirjoittaessani heinäkuun ensimmäisenä päivänä ja pienimuotoisesta krapulasta kärsien tein juuri Wolt-tilauksen McDonaldsiin. Välillä on hetkiä, kun tilanne vaatii Bic Macia ja isoa mansikkapirtelöä.)

Muut-kohta on kirpputoripöydän vuokrakulut. Tavaraa (vaatteita, kirjoja, astioita ja kodin tekstiilejä) lähti kaapeista pois noin 80 tuotteen verran, kun vuokrasin kirpputoripöydän kolmeksi viikoksi. Tästä kertyi kuluja 46,60 euroa ja sain myynneistä 190 euroa, joten tuottoa tuli 143,40 euroa. Loput tuotteet mitä en saanut kaupaksi, lahjoitin UFF:in keräyspisteeseen. Kun myyt kirpputorilla 5 eurolla täysin käyttämättömiä mekkoja ja kenkiä etkä saa niitä siltinkään kaupaksi, niin toivon sen olevan opetuksena ja muistutuksena itselleni, että jatkossa pyrkisin harkitsemaan jokaista  yli 20 euron ostosta sen yön yli.

Kodin hankinnat 40,80 euroa koostuu siitä alekorin lakanasta jonka jo tunnustin teille ja parista isommasta kodin siivoukseen liittyvästä  hankinnasta. Pienemmät siivoustarvikekulut (tiskirätit, pyykinpesuaineet yms.) laitan yleensä Ruoka ja Päivittäistavarat-kategorian alle.

Vaikka menot olivat tässä kuussa toukokuuta pienemmät, niin kiitettävää arvosanaa en kuitenkaan antaisi itselleni kesäkuulta. Arvosanaa laskee tavaran ostaminen kuukauden viimeisinä päivinä ja ruokakuluissa olisi tsempattavaa.

Heinäkuussa tulee olemaan pari isompaa menoerää, sillä muutoksen tuulet puhaltavat asumisessani, mutta muuten pyrin jatkamaan tällä "älä osta mitään turhaa"-linjalla. Ekstrakuntokuurin kohta voisi tosiaan tässä kuussa olla tuo Ruoka ja Päivittäistavarat ja siihen se 300 euron budjetti.

Kaduttaako lakanan ostaminen? Suoraan sanottuna ei, en ole edes pettynyt että mokasin tämän tavarattoman kesäkuuni näin loppumetreillä. Luulen, että olisin ollut pettyneempi itseeni jos olisin tuonut kotiin uuden mukin, huulipunan tai kesämekon.

Sain myös hyvän opetuksen siitä, miten kutkuttavalta se sellainen impulssiivinen shoppailufiilis tuntuu ja, että sitä vastaan vaan pitää taistella tietäen, että se ilo uudesta tavarasta ei kanna pitkälle.

Tällä viikolla kävin vihdoin kirjastossa ensimmäistä kertaa 10 vuoteen ja piti uusia kirjastokorttikin kivikautisesta toimivaan. Pistin varaukseen jo pari sijoituskirjaa, seuraavaksi lukulistalla uusin painos Seppo Saarion klassikosta, Miten sijoitan pörssiosakkeisiin.

Ylen Pörssipäivä on muuten hyvää lenkkkiseuraa. Viime viikolla inspiroiduin erityisesti Sampo Sammaliston ja Antti Asunmaan jaksosta, tunti vierähti nyökkäilessä henkisesti miesten jutuille. https://areena.yle.fi/audio/1-50837401 

Pistin myös varaukseen heidän kirjansa Viisas pääsee vähemmällä taloudessakin.  Siinä on varmaan itselle aika paljon jo tuttuja asioita, mutta tässä vaiheessa on ihan hyvä vielä tankata perusasioita. Ja hei säästöä 40-50 euroa, kun en vaan nakannut kirjaa ostoskoriin innostuksissani!

Tänään koitti ensimmäinen vähän pahempi paikka, kun Facebookin algoritmit olivat löytäneet minulle hyvän aletärpin. Puoleen hintaan ihana pusero ja minun kokoani jäljellä 1 kpl! Kunnon FOMO-manipulointia. Klikkasin sivun auki ja vähän katselin puseron kuvia ja tunsin jo hieman sellaista jännityksen sekaista innostunutta fiilistä. Näissä tilanteissa olisi varmaan aikaisemmin klikkaillut tuotteen ostoskoriin, ostanut ja saanut tuotteen ja jo parin viikon päästä olisin ihmetellyt, että miksi minulta on mennyt tililtä rahaa 39,90 kesäkuun 14.päivä.

Niin kivalta kun pusero näyttikin, niin en usko että se jää kaivelemaan mieltä pidemmäksi aikaa. Uusia impulssi-ihastuksia tulee ja menee. Laitoin sen itselleni kuitenkin kirjanmerkkeihin, että jos puseroa on vielä saatavilla heinäkuussa (tuskin) niin voin pohtia ja punnita olisiko siitä täydentämään vaatekaappiani.

Jo vuosia sitten muistan, kun asioin pankkini konttorissa avaamassa vuokravakuustiliä, että virkailija koitti myydä minulle jotain pankin rahastoa. Olin vastikään eronnut joten korkoa korolle-ilmiö ja rahojen makuuttaminen tilillä ei ole pitkässä juoksussa kannattavaa-höpinät eivät olleet silloin päällimäisenä mielessä. Olen ylipäätänsä aina pitänyt sijoittamista ja osakekauppoja jotenkin mystisenä ja vaikeana asiana jota tekevät lähinnä keski-ikäiset miehet ammatikseen tai minua huomattavasti varakkaammat ihmiset. Rikkaat rikastuvat ja meille tavallisille pulliaisille jää lauantai-iltoihin jännitettävää, että osuisiko se 7 oikein vihdoinkin itselleni. 6 ja lisänumero, sillähän saisi jo saunan uusittua ja jonkun lomamatkan tehtyä tulevaisuudessa!

Tuntuu että itselläni tämä sijoittamisen aloittaminen on ollut äärimmäisen pitkä prosessi joka voi näyttäytyä ulkopuoliselle jonain äkkirakastumisena. Todellisuudessa olen sitä alitajuisesti miettinyt jo pitkään katsellessani pankkitilini saldoa. Olen miettinyt niin sen vuosien takaisen pankkivirkailijan sanoja, ystävän kokemuksia sjoittamisensa alkutaipaleelta, kuin tottakai lukenut mediasta paljon miten me "ihan tavallisetkin naiset" olemme innostuneet sijoittamisesta. Kyllähän se rohkaisee itseäkin.

Velkaa minulla ei ole tällä hetkellä, mutta avasin viime vuoden lopulla ASP-tilin (vihdoinkin...!) tarkoituksenani jossain vaiheessa hankkia omistusasunto. Siirsin sinne heti 3000 euroa ja alkuvuodesta toiset 3000 euroa.

Puskuritilini haluan pitää isohkona, koska se luo turvallisuuden tunnetta ja sijoittamista ajatellen estää toivottavasti paniikkiratkaisut. Tällä hetkellä siellä on 10 000 euroa ja haluaisin nostaa sen jossain vaiheessa 12 000 euroon. Mutta loppuvuoden tavoite on pitää puskuritilini saldo 10 000 eurossa ja kerryttää ensisijaisesti sijoitussalkkuni arvoa.

Olen aika jäävi puhumaan tässä vaiheessa sijoittamisesta vielä tarkemmin. Kuukauden parin opiskelulla ollaan vielä aika hataralla pohjalla. Tällä hetkellä luen Merja Mähkän ja Unna Lehtipuun Sijoittajaksi 7 päivässä-nimistä kirjaa, tankkaan podcasteja, luen aihetta käsitteleviä blogeja ja seurailen foorumeja.

Sijoitussuunnitelmani on rahastopainotteinen. Koen, että suorien osakkeiden ostaminen on huomattavasti haastavampaa ja aikaa vievämpää puuhaa, mutta en näe aivan mahdottomana, etteikö sekin alkaisi kiinnostamaan jossain vaiheessa enemmän. Tänä vuonna ajattelin ostaa osakkeita satunnaisesti pitääkseni tätä sijoitusinnostustani ja uuden oppimista yllä. Ja ostinkin jo ensimmäiset osakkeeni ja satuin ostamaan sellaiseen aikaan, että sain jo pari euroa osinkoakin. Wall Street täältä tullaan!

Omistan tällä hetkellä 5 eri rahastoa, 5 suoraa osaketta ja 3 kryptovaluuttaa. Olen automatisoinut sijoittamiseni niin, että tililtäni menee kerran kuukaudessa jokaiseen rahastooni 50 euroa, eli yht. 250 euroa. Tämä takaa ajallisen hajauttamisen lisäksi sen, että niinä kuukausina, kun ajatukset ja energiat ovat muualla, sijoittaminen jatkuu systemaattisesti

Tarkoituksenani on sijoittaa tuota 250 euroa enemmänkin kuussa niin näihin rahastoihin, kuin hurvitella suorilla osakeostoilla ja kryptojen ihmeellisessä maailmassa. Tähän vaikuttaa kulloisenkin kuun taloudellinen tilanne sekä oma mielenkiintoni sijoittamista kohtaan. Jatkossa voisi olla mielekästä seurata täällä blogissa menojani kuukausittain ja sijoituksiani korkeintaan osavuosikatsauksittain.

Pähkinänkuoressa tavoitteeni on sijoittaa vuoden 2021 loppuun mennessä 5000 euroa sijoitusssalkkuuni. Painotus n. 70% rahastot, n.15 % suorat osakkeet ja n. 15% kryptovaluutat.

Tilanne kesäkuussa 2021

Rahastot yht. 1038,12 €   (Tuotto yht. +38,12 € )

Osakesäästötili yht. 409,85 €   (Tuotto yht. +6,45 € )

Kryptot yht.    483,31 €   ( Tuotto yht. -16,30 € )

Sijoitukset yht. 1931,28 €   (Tuotto yht. +28,27 €) 

ASP-tili 7004,10 €  (Tavoite vuoden 2021 loppuun mennessä yht. 7500 € )

Puskurirahasto yht. 10 000 € 

 Katsoin sen itsekin tänään monen vuoden tauon jälkeen. Toivottavasti siitä tuli vähän lisäinspiraatiota kesäkuun toiselle tavoitteelleni. Päätin olla ostamatta yhtäkään uutta tavaraa kesäkuun aikana (jollei nyt jotain oikeasti kriittistä tarvetta ilmaannu) ja loppuvuoden tavoitteena on ostaa ainoastaan uutta, kun joku säännöllisesssä käytössä oleva tuote hajoaa (esim. farkut) tai kuluu loppuun (esim. ripsivari) eikä korvaavaa löydy kotoani. Vuosien varrella olen pikku hiljaa järkevöittänyt kuluttamistani ja myynyt/kierrättänyt tavaroita eteenpäin, mutta edelleen niitä impulssiostoksia on riittänyt ja ehkä nyt on otollinen aika astetta isommalle haasteelle.

Kukaan ei ole kysellyt, että miksi olen lähtenyt Instagramista, joten mitä ilmeisemmin en ole niin merkittävä somevaikuttaja, kuin mitä siihen käyttämäni tunnit antavat ymmärtää. Toistaiseksi ei ole myöskään iskenyt sitä pelkoa, että apua jään kaikesta paitsi, kun en näe muiden päivityksiä. Ehkä se on ollut jo tässä vaiheessa ainoastaan rauhoittava tekijä. Voin keskittyä omaan elämääni ja omaan hyvinvointiini. Ja ne tärkeimmät ihmiset ovat edelleen ihan yhtä lähellä ja tavoitettavissa.

Ystävälleni kun kerroin poistaneeni Instagramin (hän ei siis ole siellä)  ja  niistä fiiliksistä, niin hän totesi mielestäni jotain arvokasta. Ei se ole maailmanloppu tai tee minusta epäonnistunutta jos sen tässä kesän aikana vaikka hetkellisesti haluaakin ladata takaisin ja katsoa ihmisten kuvakuulumiset. Sama asia kuin, että olet opettelemassa terveellisempiä elämäntapoja ja yhtenä väsyneenä perjantaina huomaatkin jonottavasi pikaruokaketjun autokaistalla. Syötyäsi triplajuusto-aterian ja mansikkapirtelön toteat, että kaikki meni pilalle, mitä tässä yrittämään. Väärin, ei se yksi "huonompi päätös" suista sinua takaisin entiseen tai varsinkaan ole syy palata sinne. Ilmiselviä asioita, mutta niitä on hyvä muistutella itselleen.

Viime yönä oli vaikein paikka, kun asiat pyörivät mielessä, enkä saanut unta. Tälläisissä tilanteissa olisin ennen ottanut puhelimen käteen ja alkanut selailemaan Instagramia. Se ei käynyt viime yönä mielessä, mutta sen sijaan ostin Bitcoinia 50 eurolla, kun kryptovaluutta ei näytä vielä nousemisen merkkejä. Ojasta allikkoon?

Kolmekymppisenä, vakituisessa työssä ja säännöllisten tulojen kanssa aloin oppimaan järkevämpää kuluttamista (ei enää osamaksulla polyesteripaitoja ja uusia tuikkuja)  ja rahaa alkoi jäämään pikku hiljaa hieman säästöönkin. Silti olin sekoitus harkitsevampaa kuluttajaa ja impulsiivisempaa shoppailijaa ja koen, että tähän päivään asti olen kuitenkin ollut tuota jälkimmäistä enemmän.

Viimeisten parin vuoden aikana ostokäyttäytymisessäni on tapahtunut selkeämpi muutos ja kaupoissa kiertely ja aleshoppailut ovat jääneet. Vaatekaappiin ei enää kerry niitä "hyviä löytöjä" jotka ovat kolmantenakin kesänä vielä  käyttämättöminä alkuperäiset laput niskassa kiinni. Eikä minun tarvitse saada jokaista ihanaa uutta kahvimukia mikä tulee vastaan tai sitä kevään hittihuulipunaa. Mietin siis tarkemmin uusia  hankintojani. Silti koen, että petrattavaa on ja paljon, vaikka metsässä kiertely onkin nykyään kaupoissa haahailun sijaan mielekkäämpää ajanvietettä.

Tässä kuussa päätin, että ostelen vielä ns. entiseen malliin saadakseni vähän kuvaa mihin sitä rahaa minulla oikein menee ja minkä verran. Kesäkuusta lähtien haastan itseäni enemmän ja uusia hankintoja pitää perustella entistä paremmin ja pyrkiä siihen, että pienemmissäkin niissä parinkympin hankinnoissa mietitään yön yli. Nyt jo kun kirjoitan tätä tähän, niin iskee pieni uskonpuute, mutta ei nyt lannistuta vielä. Siihen uskonpuutteeseen toivon, että on avuksi kun seuraan tämän vuoden tarkasti menojani mahdollisesti myös tämän blogin avulla, mutta ainakin Pennon kautta.

Mikä sitten menojeni seuraamisen tarkoitus on? Tietysti, että rahaa jäisi säästöön ja tässä tapauksessa sijoitettavaksi. Sijoittamisesta minulla ei ole vielä paljoakaan kerrottavaa, olen tehnyt sitä vasta pari kuukautta ja tässä kuussa aloin miettimään jonkinlaista tämän vuoden sijoitussuunnitelmaani. Näin noviisina se voi muuttua vielä moneen kertaan riippuen miten niin omassa kuin maailman taloudesssa menee, kuin innostukseni määrästä. Mutta palataan siihen myöhemmin kesäkuussa.

Nyt takaisin tähän kuluneeseen kuukauteen ja niihin menoihin. Jonkinlaista jälkiviisastelua ja itseanalyysia siitä mitä on oikein tullut tehtyä.

Menoja yhteensä tasan 2311 euroa joista isoin kuluerä itselläni on asuminen. Kuten huomata saattaa, tässä kuussa on tullut myös innostuttua sijoittamisesta, mutta siihen tosiaan palataan tarkemmin myöhemmin.

Ihmisten ruokakulut ovat omasta mielestäni jostain syystä kovinkin mielenkiintoinen aihe seurata ja vertailla. Tiedostan, että itselläni sitä rahaa ruokaan menee ihan kiitettävästi. Olen sallinut sen itselleni "arjen luksuksena" kaikkien niiden pihistelyvuosien jälkeen mitä on tullut elettyä. Mutta koenko, että siihen menee  liikaa rahaa? Kyllä, mielestäni pienelle pintaremontille olisi tarvetta. Tässä vaiheessa ainakaan en ajellut vielä budjetoida itselleni jotain x summaa kuukaudessa käytettäväksi, mutta haluan vähän tarkemmaksi ostopäätösteni kanssa. En välttämättä tarvitse kaupasta sitä smoothieta jonka litrahinta kipuaa yli 10 euroon, vaan 2 euron vastine on aivan passeli ja aamusmoothien kuluttamistahdillani  kuukausitasolla tästä kertyy jo 10 euron säästö.  Useamman tällläisen viilauksen paikan, kun löytää, niin puhutaankin jo 50 euron säästöstä. Mutta kuten todettua ruoka on sellainen asia mistä en halua hirveästi tinkiä ja sen huomaa kuluissa.  Pienenä ahaa-elämyksenä mainittakoon eilinen kauppareissuni, kun palautin pulloja kauppaan ja päätin samalla ostaa itselleni kotimatkalle jonkun jäätelön nauttiakseni kauniista kevätpäivästä. Aikani siinä pakastealtaalla pähkäiltyäni päädyin 60 sentin tuotteeseen (Pirkan mehujäät ovat hyviä vuodesta toiseen) ja se tuotti minulle taatusti ihan yhtä paljon iloa kuin neljä kertaa kalliimpi kaverinsa.  Ruoka ja Päivittäistavarat-kategoriaan itselläni sisältyy myös mm. vessapaperit ja kodin puhdistukseen liittyvät tuotteet. Koen ne omassa taloudessani niin pieneksi menoeräksi, että en näe mitään syytä miksi seurata niitä tarkemmin.

Ravintolakulut sen sijaan hieman yllättivät, mutta tässä on kaksikin tavallisesta elämästäni poikkeavaa syytä millä ne selittyvät. Ensinnäkin ravintolat aukesivat koronakevään jälkeen! (Viimeksi olen käynyt ulkona syömässä tammikuussa.) Ja toisekseen tässä kuussa on osunut pari erityisempaa tapahtumaa joita olemme halunneet juhlistaa ystävieni kanssa ulkona syömällä. Ravintolakuluihin sisältyy myös pari kahvilakäyntiä ja Woltin kautta tilattua ruoka-annosta kotiin. Uskon, että ensi kuussa tämä summa tulee olemaan huomattavasti maltillisempi, sisältäen mahdollisesti parit kahvilakäynnit ja Wolt-tilaukset.

Matkustuskulut olivat myös tässä kuussa poikkeuksellisen isot, kun lomailin viikon toisessa päässä kotimaatamme ja se oli jokaisen euron arvoista.

Kosmetiikkaan paloi rahaa 164,81 euroa ja toki tällekin löytyy selitys. Sokoksen Hiusten Hellimisviikot! Nainen löytää aina hyvän syyn shoppailuun ja mikä onkaan parempi syy, kuin että osta enemmän, säästä enemmän. Hiusten Hellimisviikoilla monet hiustuotteet ovat siis hyvässä -40% alessa ja näin ollen ostin varastoon itselleni yhden shampoon ja hoitoaineen sekä hiuslakan. Tuohon summaan sisältyy myös uusi kasvovoide, ripsiväri ja meikkivoide. Eli aika moni perusjutuistani loppui myös tässä kuussa ja piti ostaa uutta. Olen aiemmin ollut intohimoinen kosmetiikkaintoilija ja siihenkin on palanut rahaa ihan sievoisia summia. Vaikka en nykyään en enää ostele tylsyyksissäni joka viikko tai kuukausi uutta huulipunaa tai luomiväripalettia, on niiltä ajoilta jäänyt keskivertoa kalliimpi maku kosmetiikassa millä myös selittyy tuo korkeahko summa. Toivottavasti ensi kuussa tämä kohta näyttää 0 euroa.

Vaatteita ja asusteita ostin tässä kuussa kaksi kappaletta. Tarvitsin uudet ulkoiluhousut lomareissuani varten ja toki niitä tulee käytettyä jatkossa ihan arjessakin, kun lähden metsälenkeille. Toinen hankinta olikin sitten sarjassamme, "kun ei ole mitään päälle puettavaa kaapissa"-tapaus joista olen koittanut irtaantua ja aika hyvin siinä olenkin onnistunut. Mutta tässä kuussa oli tavanomaista enemmän sosiaalista elämää (eli niitä ravintolassa ja kahvilassa käymisiä), niin kai näennäistä pukeutumis-ahdinkoani ja fiilistä nostattaakseni ostin itselleni H&M:stä uuden keväisen puseron. Uskon, että  tämä 20 euron sijoitus maksaa itsensä ihan hyvin takaisin tulevana kesänä.

Viimeisimmäksi kohteeksi voisin nostaa vielä kategorian Kulttuuri ja Viihde. Tämä käsittää itselläni Netflixin kuukausimaksun 7,99 euroa ja sen lisäksi tässä kuussa ostin yhden sijoitusaiheisen kirjan, koska kuten todettua olen tällä hetkellä niin innostunut aiheesta. Toki olisi ollut järkevämpää käyttää kirjaston palvelua, mutta olen viime vuosina ollut tavattoman laiska käyttämään sitä ja halusin  kirjan heti ja kun se on oma, niin sen pystyi ottamaan myös hyvillä mielin reissuun mukaan. (Toim. huom. Selityksiä tosiaan osaan keksiä hankinnoilleni!)

Tuloni olivat tässä kuussa 1958 euroa joten huonollakin matematiikkapäällä voi laskea, että miinuksen puolelle mentiin. Tililläni oli entuudestaan rahaa, joten luottoa tai pikavippejä ei käytetty ja vaikka varsinaisesti säästöä ei tässä kuussa tullutkaan, niin sijoituksiin meni se 533,32 euroa joka on loppuviimeksi säästämistä, heh ainakin toivon niin. Jos sijoittamista ei laskisi menoeriin mukaan, niin säästöön olisi jäänyt tulojen jälkeen parisataa euroa.

Ensi kuun tavoitteet? Menot toivottavasti huomattavasti pienemmät jotka koostuisivat lähinnä asumisesta, sijoittamisesta ja syömisestä. Sitähän se kaikki on.

Yritin aluksi sitä kikkaa, että poistin kännykkäni alkunäytöstä kaikki pikakuvakkeet ja päätin vain ponnekkaasti, että nyt loppui turhan kuvatulvan seuraaminen. Aluksi tämä toimikin ja ruutuaika väheni puolella.  Tunsin jo siinä ajassa miten keskittymiskykyni hieman parani. Valitettavasti tätä kuherrusaikaa ei kestänyt edes kuukautta ja niin vain opin taas vaistonvaraisesti avaamaan Instagramin tylsyyksissäni, vaikka se nyt olikin pienen mutkan takana.

Koen että Instagramista on toki minulle iloakin. Kauniita kuvia, inspiraatiota, viihdykettä näiltä kritisoimiltani ylikaupallistuneilta vaikuttajilta, yhteisöllisyyden tunnetta ainakin illuusion tasolla ja näin ollen en haluaisi siitä luopua kokonaan. Mutta todistetusti somen liiallisella seuraamisella on myös haittapuolensa ja vaikka niitä ei kokisikaan, niin miten mielekästä on käyttää vuorokaudesta vaikka 3 tuntia mainosten selailuun.  Kuukausitasolla tämä tekee liki 4 päivää ja vuodessa puolitoista kuukautta! Käytän vuosittain puolitoista kuukautta tähän ja ihmettelen että mihin aikani kuluu, miksi ärtymykseni kännykän selailuun kasvaa, miksi keskittymiskykyni huononee, saan pikaisia impulseja milloin ostaa mielenkiintoiselta kuulostavan kirjan tai uuden shampoon ja soimaan itseäni kun taas sorruin pieneen shoppailuun, puhumattakaan siitä alemmuuden tunteesta mikä tulee, kun katselet muiden aktiivista ja tottakai täydellistä elämää. Tiedän, kaikki mitä netissä on, ei ole totta.

Kokonaan en siis halua Instagramista luopua, mutta nyt kesän ajaksi poistin sen kokonaan ja haluan tunnustella mitä se itsessäni aiheuttaa. Syksyn tullen toivon, että voisin ottaa sen taas osaksi elämääni, vaikkapa niin että sallin sen käytön itselleni viikonloppuisin.

Tänä keväänä minulla on ollut aikaa miettiä paljon asioita ja opetella taas innostumaan. Innostumaan lukemisesta, innostumaan säästämisestä, innostumaan sjioittamisesta, innostumaan mielen asioista, innostumaan historiasta, innostumaan luonnosta, innostumaan pitämään parempaa huolta itsestäni, listaa voisi jatkaa tiedättekö toistakymmentä riviä, kun et ole ollut oikeastaan innostunut mistään viime vuosina. Haluan olla kuuntelematta sitä negatiivista kaikua korvissani joka sanoo, että turhaan yrität mitään. Vaikka niinkin vähäpätöiseltä kuulostavaa asiaa, kuin blogin aloittamista itsellesi.

Ehkä tämä blogi kertoo siitä, kun uskallan yrittää, aloittaa, ja mainitsinko jo innostua. Hetkittäin.